Sarjakuvan teksteistä tippui taas yli puolet pois eri työvaiheissa, mutta siitä huolimatta sitä on luvattoman paljon. Ehkä pitäisi taas jossain välissä vaihteeksi yrittää tehdä jotain jossa olisi vähemmän tekstejä ja enemmän kuvia. Ei niin että sellaisia osaisin tehdä, mutta noin vaihtelun vuoksi. Tekstin raakkaaminen on vain sikäli ikävää, että taas kerran suuret taustatutkimukseni jota tein unikeon päivään liittyen jäivät suurimmaksi osaksi käyttämättä. (Ja kyllä, tämä oli tarkoitus saada julkaistuksi jo avajaispäivänä/unikeon päivänä, mutta kun kerrankin oli kesäisen kaunista, niin pitihän sitä ulkona oleskella.)

Tämä sarjakuva varmaan aika kattavasti kuvaa suhtautumiseni paitsi olympialaisiin myös penkkiurheiluun ylipäätään. Minulla ei sinänsä ole mitään urheilua vastaan, ei sen televisiointiakaan, mutta siihen kiinteästi liittyvä tympeä patriotismi ottaa päähän. Etenkin näin olympialaisten aikaan, jolloin kerrankin televisiosta pystyisi teoriassa näkemään kanoottislalomia, ratapyöräilyn eksoottisia takaa-ajolajeja ja maahockeytä ja vesipalloa, mutta televisiossa vain kuvataan tuntikausia jotain maantiepyöräilijöitä selostajien hehkuttaessa kuinka upeasti joku suomalainen neverheard on pääjoukon mukana ja sijoittuu kuudenneksikymmenenneksi. Onneksi tällä kertaa kisoja voi seurata Eurovisionin nettisivujen kautta, jossa voi paitsi valita itse mitä katsoo, siellä ei myöskään ole selostuksia.

Ja o-ou, minulla on noita kirjoja vielä lähemmäs 200 kappaletta varastossa. Jos joku sellaisen haluaa, niin ottakaa yhteyttä! Hinnasta voidaan neuvotella, mutta kymmenen euroa on se mitä ensisijaisesti pyydän. Toisenkin kirjan tekemisestä toki haaveilen, mutta niin kauan kun rahatilanteeni ei anna myöten sellaisen julkaisemista, sitä ei tapahdu.