Pölynimurikauppiaan joulun ensimmäiselle sivulle pääsee painamalla tätä.
Oli itsestään selvää, etten voisi tehdä joulukalenteria, joka tapahtuisi kokonaan vesisateessa, mutta jouduin kovasti miettimään, missä välissä sade muuttuisi lumeksi. Noin kalenterin puolivälissä tuntui lopulta hyvältä. Tässä se sitten tapahtui.
Valitettavasti sarjakuvan luminen maailma on vielä hyvin kaukana todellisuudesta, ainakin täällä Tampereen korkeudella. Toivottavasti se vielä muuttuu.
Tämä on aika lannistava joulukalenteri. Odotan koko ajan, että jossain vaiheessa tulee se yllättävä käänne, jossa kaikki muuttuu paremmaksi, mutta näköjään lumisade ei tehnytkään maailmasta kaikin puolin parempaa paikkaa. (Tosielämässähän se tekee.) Ja minulla on sellainen kalvava epäilys, että tämä lähtee kuitenkin kokonaan sille tulitikkutyttölinjalle.
Olet vaan katkera kun täällä on lunta ja siellä ei. Ja kostoksi teet joulukalenterin siitä, miten jouluna vaan lyödään lyötyä.
Niin, no, minä olen tunnetusti kaamosmasentuja. Ja Tampereen lumettomuus ei sitä ainakaan helpota. Kerrankin vuodatan tuntemuksiani joulukalenteriin asti. Tosin itse koen, että pölynimurikauppiaan epäonnisesta myyntityöstä huolimatta tämä on enimmäkseen ollut tähänkin asti ihan hyväntuulinen.
Jos kirjoittaisin tätä Hollywood-kaavaan, niin sen kaikkein synkimmän pohjakosketuksen pitäisi tulla noin 18. päivä, jonka jälkeen tulee juonenkäänne ja kaikki muuttuu paremmaksi. Mutta tämä ei ihan noudata sitä, sillä itseasiassa jo huominen sarjakuva on se varsinainen pieni tulitikkutyttö -sarjakuva, ja sen jälkeen vähän lähdetään (taas) piristymään.
Lopetusta en osaa vielä spoilata, kun en sitä itsekään tiedä. Viisi viimeistä sivua on vielä kokonaan kirjoittamatta. Minulla on edelleen pari – kolme erilaista vaihtoehtoa sarjakuvan lopetukseksi, mutta ne kaikki ovat omilla tavoillaan onnellisia.