Miehen ja hänen yksinäisyytensä seikkailut jatkuvat vielä toistaiseksi — tai ainakin vielä muutaman viikon. Kysyin pari sarjakuvaa sitten lukijoiltani, haluatteko te tarinan saavan jonkinlaisen päätöksen vai vain loppuvan kuukauden loppuessa, ja 100% vastanneista oli sitä mieltä, että he haluavat tarinaan päätöksen (kunhan siihen ei mene kymmentä vuotta). Tietysti 100% vastanneista koostuu tasan yhdestä ihmisestä, mutta niin se menee. Jos olette eri mieltä, olisitte ottaneet kantaa.
Ei voi valittaa, jos ei äänestä.
Ja itse asiassa olen nyt ihan tykännyt tätä piirrellä. Totta kai vihaan lopputulosta, niin kuin aina vihaan sarjakuviani, mutta piirtäminen ja kirjoittaminen itsessään on ollut mukavan rentoa puuhastelua. Eli tämä nyt jatkuu toistaiseksi, joko sinne asti että totaalisesti kyllästyn, tai sinne asti, että kirjoittaessani keksin sille sattumalta hyvän lopetuksen. Toivon, että jälkimmäinen toteutuu.
Ellei lukijamäärät räjähdä yhtäkkiseen nousuun tai ellen minä ala saamaan aktiivisilta lukijoiltani toistuvia aneluita, että tarinan on jatkuttava koska se ihana ja upea ja hieno ja mahtava, niin eiköhän tämä viimeistään huhtikuussa kuitenkin lopu. Mutta en lupaa mitään. Ehkä piirrän tätä vielä 50 vuoden päästäkin (tosin olisihan se surku päähenkilömme kannalta, jos hän joutuisi olemaan yksinäinen 50 vuoden ajan).
