Tiedättekö, mikä minua ärsyttää Googlessa. Minua alkoi kiinnostamaan, kuinka käytetty sana on kaihottu, ja miten sitä käytetään, joten kirjoitin sen Googleen. Ensimmäisellä haulla Google päätti näyttää vain hakuja sanan perusmuodolle kaiho, ja sittenkin se keskittyi lähinnä Kaihon karavaaniin. Selasin useita sivuja nähdäkseni, tarjoaisiko etsintäsivusto yhtä ainoaa linkkiä sivuun, jossa ihan oikeasti käytettäisi muotoa kaihottu, mutta ei.

Sitten pistin sanan lainausmerkkeihin, jolloin Google tarjosi ensimmäiset kaksi sivua lähinnä pelkkiä sanakirjoja ja verbintaivutussivustoja. Näin taivutat sanan kaiho. Mutta jos kirjoitan Googleen suhteellisen harvinaisen verbin vielä harvinaisemman partisiippimuodon, niin luulisi, että osaan taivuttaa sen ilman nettisivujakin. Ymmärrän kyllä, että varmasti monet ulkomaalaiset kieltenopiskelija syöttävät harvinaisia taivutusmuotoja Googleen löytääkseen kantasanan sanakirjaa varten — mutta Google tietää ihan hyvin, että olen suomalainen. Google tietää ihan katuosoitteenikin, ja itse asiassa Google tietää joka ainoan paikan jossa olen puhelimeni kanssa viimeisen vuoden aikana käynyt.

Tietysti kyse on siitä, että käytän Googlea heidän näkökulmastaan väärin. Yksi yleisimmistä tavoistani googlata on nimenomaan katsella miten joitan sanoja tai ilmaisuja käytetään, joko suomeksi tai englanniksi, kun taas Google ajattelee, että sitä käytettäisi tiedonhakuun. Ja kai se sitten niin on, että sanan merkitys ja taivutus on ‘tietoa’ kun taas satunnaiset nettilehti-/blogi-/foorumitekstit ovat vain jotain internetin hälysälää.

Huokaus. Maailmaa ei ole suunniteltu minulle.