Minä olen vähän kahden vaiheilla. En osaa päättää. Pitäisikö tästä miehestä ja hänen yksinäisyydestään tehdä kokonaisuus? Pitäisikö tästä tehdä kokonainen tarina, joka päättyy siihen, että mies päihittää yksinäisyytensä, vai voisiko tämän jättää avoimeksi? Jättää mies etsimään ystäviä, niin että häneen voisi helposti palata tulevaisuudessakin, jos keksisin hahmoille käyttöä uudelleen.

Sillä jos aion sitoa tarinan kasaan, ja tarinan pituus on se noin 14 – 20 sivua, minun pitäisi viimeistään nyt aloittaa se itse tarina. Ja minulla ei ole vielä minkäänlaista järkevää tarinaa olemassa. Se pitäisi keksiä.

Kertokaa te. Haluatteko yksinäisen miehen tarinalle onnellisen lopun? Vai onko miehen kömpelö seuran etsiminen itsessään sarjakuvien arvoista, ilman että se varsinaisesti muodostaa minkäänlaista tarinaa? Vai joko koko typerä mies ja hänen yksinäisyytensä alkaa ottamaan päähän ja haluaisitte ennemmin lukea outoja, vasemmistovihreitä, poliittisia suvakkisarjakuvia?

Itse olen kallistumassa lähinnä tuohon kakkosvaihtoehtoon päin. Kun se ystävänpäiväkin meni jo, niin tämähän ei välttämättä tarvitse minkäänlaista ratkaisua. Ainakin kirjoittajana minulle on mukavampaa ja vapaampaa kun saa vain ajelehtia päähänpistojensa virrassa ilman että pitää tehdä minkäänlaista kaarta.

Tai tietysti voin jatkaa tätä sinne asti että sille syntyy luontevasti jonkinlainen loppu, ja lopetan sen vasta sitten. On sekin vaihtoehto. Mutta menisikö siihen kuukausi, vuosi vai vuosikymmen?