Sarjakuvassanihan käytetään lähinnä yleispuhekieltä, joskin tunnustan, että olen kirjoittanut nämä niin huolimattomasti ja nopeasti, että tyyli on varmasti välillä heitellyt melko pahastikin. Siihen liittyen kiinnitin kovasti huomiota tuohon viimeisen ruudun sanaan hän, koska sarjakuvan yksinäinen mies käyttää sanaa siinä ainoassa merkityksessä, jossa itsekään koskaan olen sanaa hän käyttänyt. Eli siinä tilanteessa, kun puhutaan toisesta paikalla olevasta ihmisestä, ja muussa tapauksessa pitäisi sanoa tuo. Jostain syystä olen aina kokenut, että tuo toisesta ihmisestä puhuttaessa on yksinkertaisesti väärin.
Tämä tosiaan on nyt päässyt vähän ystävänpäiväkalenterina venymään, mutta hei, leikitäänkö, että tämän oli aina tarkoituskin olla vappukalenteri. Siispä tämä päättyy ensi viikolla. Sovitaan näin.
Voisihan tämä jatkua ensi vuoden ystävänpäivään?
Osa kaksi, mies ja hänen kaksinaisuutensa alkaa tästä ja jatkuu ensi vuoden ystävänpäivään. Sitten alkaa osa kolme, mies ja hänen kolminaisuutensa. Minun elämästä ainakin tulee liian yksinäinen ilman tätä miestä.
Olen huomannut, että en kykene tekemään töitä, piirtämään viikossa 24 ruutua sarjakuvaa ja kirjoittamaan romaania yhtä aikaa. Ja koska töistä en oikein voi kokonaan luopua, ja romaanin pitäisi olla prioriteettilistan kärjessä, näin työläs sarjakuva ei ole mahdollinen.
Ja toisaalta, vaikka tässä sarjakuvassa onkin piirteitä, joiden avulla sitä pystyisi jatkamaan pidempäänkin, niin siinä on yksityiskohtia, joiden takia haluaisin aloittaa tarinan joka tapauksessa alusta. Ehkäpä vielä joskus palaan samankaltaiseen maailmaan, pitkässä jatkuvassa sarjakuvassa. Mutta nyt on aika tämän projektin päättyä, sen kun oli kuitenkin alun perin tarkoitus loppua jo viimeistään kaksi kuukautta sitten.