Kun aikoinani lukaisin Vänrikki Stoolin tarinat läpi, ihmettelin suuresti tätä sen isänmaan puolesta kuolemista juhlivaa ideologiaa. Se oli makaaberi ja järjetön. Mutta nyttemmin olen ymmärtänyt, että oikeastaanhan tämä on vain oman aikansa Live fast, die young (leave a good looking corpse). Silloin vain ei ole ollut nopeita autoja, riippuliitimiä, parkouria eikä edes kovia huumeita, joten kotikylän harmaata arkea on päässyt pakoon vain taistelukentille. Sieltä on nuoren miehen ollut extreme-elämyksensä kaivettava.
Tai sitten he vain ovat joutuneet sotaan pakolla, ja sitten yläluokkaiset setämiehet, jotka eivät edes vahingossa ole koskaan käynyt lähelläkään sotaa, ovat kirjoittaneet sotasankaruutta ylistäviä runoteoksia toisille kaltaisilleen.
Mutta hauskaa Runebergin päivää. Vänrikki Stoolin tarinoita en voi suositella kenellekään, mutta ne tortut on parhaimmillaan nameja.
