Kahden huonosti nukutun työyön aiheuttama väsymys ja muihin asioihin priorisoitu ajankäyttö viimeisenä kolmena päivänä valitettavasti pakottivat minut tällä kertaa turvautumaan pöytälaatikkoni ihmeellisiimpiin aarteisiin.
Tämä on puhdasta luentotaidetta. En kykene kuuntelemaan luentoja ilman että piirrän samalla, joten olen lapsesta asti piirtänyt aina kouluissa ja oppitunneilla. Tämä on kylläkin äärimmäisen epätyypillinen esimerkki luentotaiteestani, ja myönnettäköön että ehkä tätä piirtäessä minulla ei ole enää ollut korvat ihan täysin kiinni Suomen aatehistorian luennossa jonka aikana tätä piirsin. Mutta toisaalta muistan edelleen, nyt seitsemän vuotta myöhemmin, aika hyvin sen kurssin sisällön, joten ei se ihan kokonaan ohikaan mennyt.
Mainittakoon, että sarjakuvan luennoitsija ei millään tavoin perustu siihen luennoitsijaan, joka piti luentosarjan jonka aikana tämä on piirretty.
Syyt siihen miksi tämä on Bonus-sarjakuva eikä osa Katvealueen kaanonia on lähinnä teknisiä — ja niin, osittain myös laadullisia. Eihän tämä hyvä ole, ei sitten millään. Tai ei ainakaan viimeistelty.
Niemi! Tuo on Niemi! Tuon on pakko olla Niemi! Ainoa asia, mikä erottaa sen Niemestä on ilmiselvä kalvosulkeisten puuttuminen. Aamen.