Kontekstissaan luentomonisteena olen tästä lähestulkoon ylpeä, sillä se aika hyvin summaa artikkelin sisällön sarjakuvamuotoon. Valitettavasti minulla ei nyt ole äkkiä missään saatavilla tietoa, mistä kirjasta tämä artikkeli löytyy. Yritän sen kuitenkin jostain joskus lähiviikkoina kaivaa ja tänne lisätä, ihan vain että olisin akateemisen täsmällinen. (Ja tässä se myöhemmin on: Arja Elovirta ja Ville Lukkarinen (Toim.): Katseen rajat – Taidehistorian metodologiaa, 1998)
Kontekstinsa ulkopuolella sen sijaan se ei ole kovin kummoinen sarjakuva. Olen pahoillani.
Olen haaveillut, että saisin jossain välissä tehtyä puskurin jolla voisin palata kahden viikkopäivityksen tahtiin, mutta nyt minun on valitettavasti tunnustettava, että parin seuraavan viikon aikana riski on se, etten ehdi tehdä tätä yhtäkään. Kuten nyt tällä viikolla tapahtui. Jostain syystä otin tavoitteekseni vihdoin ja viimein valmistua yliopistosta tänä keväänä, joten yritän nyt saada viimeisiä opintojani tehokkaasti ja nopeasti kasaan.
Sivujeni epätasainen päivittäminen harmittaa minua varmasti enemmän kuin teitä — sikäli mikäli täällä ylipäätään enää käy ketään. Ja äitikin ainoana lukijanani on vain iloinen etten piirrä sarjakuvia, koska hän haluaa minut nopeasti ulos yliopistosta ja työelämään. Mutta minä en mene! Tahtoo piirtää sarjakuvia! ÄÄÄÄ!
Kimmo, tämä sarjakuvablogi on parasta, mitä minulle on tapahtunut vuosiin, en ehkä saattaisi elää ilman sitä! Suistuisin epätoivoon, sirottelisin tuhkaa päälleni ja ryhtyisin kiertolaiseksi, mumisisin paperinohuilta huuliltani “elias”, “satunnainen fallossymboli”, “vasemmisto vihreä mamu-hyysääjien suvaitsevaisto”.. Sinun toinenkin lukijasi tarvitsee säännöllisen annoksensa, vähintään lupauksen jatkuvuudesta! Valmistu pian, voit sitten piirtää joka päivä!
Voi äiti!
Kyllä minusta on kiva, että piirrät sarjakuvia! Olen pettynyt, jos en löydä katvealueelta uutta sarjakuvaa silloin, kun siellä pitäisi olla uusi.Toki toivon sitäkin, että valmistuisit!
Terveisin
äiti