Mikäli se jotakuta epäilyttää, niin sanottakoon, että tämä sarjakuva on rehellinen. Se on kokonaisuudessaan piirretty kolmessa vartissa, lukuunottamatta tuota “aika loppui!” -ruutua, joka on kirjoitettu tasan tarkkaan siihen kohtaan missä olin menossa kun 45 minuuttia täyttyi. Totta kai olin suunnitellut, että aika loppuisi kesken lauseen, se oli aika olennaista sarjakuvani kannalta, mutta en olisi sitä kyllä juuri tuossa kohden lopettanut, jos olisin itse saanut päättää. Suunnittelin, että olisin vielä pari sanaa ehtinyt kirjoittaa saadakseni hyvän lopetuksen.
Tietysti sarjakuvaa on edeltänyt parin kymmenen minuutin ideointituokio, jonka aikana keksin idean “kolmen vartin sarjakuvasta”, mutta idean keksimisen jälkeen itse sarjakuva on syntynyt rehellisesti. Ja tämä 45 minuuttia tosiaan kattoi vain manuaalisen piirtämisen, värittämisen ja kirjoittamisen (jotka tein siis nyt yhtä aikaa, täysin toisin kuin tavallisesti). Sarjakuvien skannaus, käsittely ja lataaminen nettiin vei vielä lähes puoli tuntia lisää.
Opetus lienee kaikille ilmiselvä, vaikka sen kertominen nyt kesken jäikin.
Gradu-opiskelun sivistämänä innostun sanomaan, että ollessaan sarjakuva sarjakuvan tekemisestä tämä kyseinen sarjakuva osoittaa itsetietoisuutta omasta synnystään jännittävällä tavalla ja sisältää siten metafiktiivisiä aineksia, mikä on sarjakuvan onneksi, koska se tukee myös sen aihetta tehden siitä temaattisesti eheän kokonaisuuden.
Yhdyssanavirhe! Parinkymmenen. Jes, kerrankin!
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.