Tämä nyt kyllä taisteli kaikin tavoin jäädäkseen valmistumatta. Jo heti piirrosvaiheessa lähdin luonnostelemaan niin pientä piiperrystä, etten voinut tussata sitä kunnolla, ja sitten vielä tietokoneella tuntui menevän kaikki napinpainallukset pieleen. Vielä lopuksi tekstejäkin piti kirjoittaa uusiksi, koska alkuperäinen teksti rinnasti burkan ja islamin tavalla joka sai sen näyttämään siltä kuin niiden yhdistäminen tapahtuisi minun eikä tuon peikkonaisen päässä. Nykyisen muotoilun pitäisi välttää mahdolliset tarpeettomat, mutta oikeutetun närkästyneet kommentit siitä kuinka naisten alistamisella ja islamilla ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään. Naistutkimusihmisenä ja uskontojen harrastajana olen kyllä tietoinen eri uskontojen, ja uskontoa keppihevosenaan käyttävien poliittisten liikkeiden, suhteesta naisiin ja naisten julkiseen esillepanoon.
Teille, jotka haukutte käsialojani lukukelvottomiksi, minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensin: Tein käsialastani tietokonefontin, joka on helppolukuinen ja säännöllinen. Huonot puolestaan ovat siinä, että kokeiltuani fonttia tämän sarjakuvan tekstaamiseen totesin kuitenkin kirjoittavani mieluummin käsin. Olen ennemmin lukukelvoton kuin eloton ja ankea.
Luultavasti kuitenkin mahdollinen joulukalenteri tulee käyttämään koneellista käsialaani.
Onkohan tämän taustalla jokin todellinen tapaus? Ei kai Suomessa vielä kuitenkaan puhuta julkisten uskonnollisten symbolien kieltämisestä (Ranskan hengessä)?
Hyi elottomuudelle ja ankeudelle. Ainakin minä pystyn yleensä kirjoitustasi lukemaan. Tiedä sitten, minkä verran johtuu tottumuksesta…
Ittellä tuli mieleen se tapaus Italiasta, kun kielsivät krusifiksit kouluista.
http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/italia-tyrmistyi-koulujen-krusifiksikiellosta/499349
Joo. Tuosta Italian-tapauksesta tämä tietysti ponnisti, vaikkakin nyt pari viikkoa myöhässä ollakseen oikeasti ajankohtainen. Tietysti siihen liittyi myös muut kautta Euroopan käydyt huivinkieltokeskustelut vuosien mittaan, ja yleinen, vuosikausia kestänyt ärtymykseni eurooppalais-amerikkalaista intoa kohtaan kieltää kaikenlaisia aatteellisia symboleita — ihan kuin pelkän symbolin näkeminen jotenkin aivopesisi ihmiset jonkinlaiseen toimintaan. Vielä se hakaristisarjakuvakin joskus tulee.
Italian krusifiksit kiellettiin ymmärtääkseni siitä näkökulmasta, että jos koulu tunnustaa jotain tiettyä uskontoa, se heikentää muihin uskontoihin kuuluvien uskonvapautta luomalla ympäristön jossa muut uskonnot vaikuttavat epäsuotuisilta. Eli tarkoitus on nimen omaan parantaa uskonvapautta siten että koulu ei oletusarvoisesti asetu tietyn uskonnon taakse, mikäli oikein olen ymmärtänyt. Henkilökohtaisiin uskontunnustukseen liittyviin symboleihin ei kai kajottu (toisin kuin Ranskassa siis muutama vuosi sitten).
(Ihan niin kuin Italialaisista kouluista tulisi vähemmän katolisia kun krusifiksit ottaa pois.)
Hmm, krusifikseja voi siis sekä puolustaa että vastustaa uskonvapauden argumentilla…
Istuin itse taannoin pari kuukautta Intiassa avoimen ja tunnustuksellisen kristillisen koulun nurkassa, jossa vain pieni osa oppilaista oli kristittyjä. Joukossa oli ilman mitään ongelmaa myös muslimeja ja hinduja, jotka kummallisesti onnistuivat säilyttämään oman uskontonsa vaikka koulun yhteydessä oli täysin avoimesti ja julkisesti toimiva kirkkorakennus. Intiassa kirkko, moskeija, hindutemppeli ja muidenkin uskontojen rakennukset mahtuivat ihan sulassa sovussa samalle kadulle, ja kaikissa kävi väkeä, ja uskaltaisin väittää, että uskontokuntien näkyvyys ennemmin vahvisti ihmisten vapautta valita itse mihin uskoo kuin vähensi sitä. Ja vaikka uskonnot vahvasti näkyivätkin, silti suurin osa tilasta oli uskonnotonta tilaa.
Tästä kaikesta seuraa sarjakuvani keskeinen argumentti, eli se, että ei mikään yksittäinen uskonnollinen symboli, oli se sitten koulun seinällä tai äänestyspaikan seinällä, ei mitenkään estä ihmisiä uskomasta johonkin muuhun kuin sen edustamaan uskontoon. Ja jos koulu on kristillinen tai yhteiskunta on kristillinen, on se sitä oli siellä seinillä krusifiksit tai ei. Ei abstrakteilla symboleilla ole mitään näkijänsä aivopeseviä taikavoimia. Koko ajatuskin on järjetön.
Kristinuskon kieltämisen sijaan olisi ennemmin parempi kannustaa ihmisiä tuomaan avoimesti julki omat uskonnolliset näkemyksensä, sekä kristinuskon sisällä että sen ulkopuolella. Pitäisi saada ihmiset keskustelemaan avoimesti uskostaan, jotta yhteiskunta oppisi avoimesti ja suvaitsevaisesti hyväksymään myös kaikkien yksilöiden uskonnolliset näkemyserot. Ateismi mukaan lukien. Tätä on uskonvapaus.
Uskonto on henkilökohtainen asia, eli muut eivät saa määrätä mihin toisen on uskottava, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö uskonnollinen mielipide saisi näkyä ja kuulua, jopa julkisissa tiloissa — tietysti olettaen että on valmis hyväksymään myös omastaan poikkeavia näkemyksiä. Ja tämä tietysti pätee kaikkiin muihinkin aatesuuntauksiin kuin uskonnollisiin.
Kyllä, juuri tuota on uskonvapaus. Lisäksi se on sitä, että yksittäinen uskonto tai uskontokunta ei ole erityisasemassa. Tältä pohjalta suhtaudun varauksellisesti siihen, että koulussa tietty uskonto saa “virallisen” aseman.
Risteillä ja symboleilla ei tietystikään ole juuri tekemistä tämän kanssa, kuten molemmat totesimme. Symbolit sinällään eivät ole uskon pakkosyöttöä. Joten miksi ottaa krusifiksit koulun seinältä pois?
Kannustavatko seinillä riippuvat krusifiksit sellaiseen uskonnolliseen keskusteluun jota toivoit, etenkin niiden osalta, jotka eivät ole kristittyjä? Vai antavatko ne ennemminkin sen viestin, että jos uskot johonkin muuhun, kannattanee olla hiljaa? Näihin kysymyksiinhän ei voi vastata ennen kuin tuntee ympäröivää kulttuuria muutenkin (eli onko niillä risteillä oikeasti mitään uskonnollista merkitystä vai ovatko ne kuin suvivirsi Suomessa — ennenmminkin kulttuurinen kuin uskonnollinen symboli), mutta asiaa tulisi pohtia tältä kantilta. Yleisesti minun on kuitenkin vaikea uskoa, että se että julkinen, ideaalisesti tasa-arvoinen laitos kuten koulu tunnustaa avoimesti jotain yksittäistä uskoa edistäisi uskontojen välistä keskustelua. Ero noihin intian kouluihin on tosiaan siinä, että Italiailaiset julkiset koulut eivät (periaatteessa) ole tunnustuksellisia.
Mahtavaa, sarjakuva saa keskustelemaan. Lisää tällaista! Politiikkaa, kärjistyksiä!
Tässä kyseinen päätös jos kiinnostaa:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2009/20093841
Voisin jatkaa tätä keskustelua pitkäänkin, mutta jokainen tänne kirjoitettu kommentti, jossa käsittelen asiaa, poistaa mahdollisuuden tehdä samasta argumentista sarjakuvaa joskus tulevaisuudessa. Ja se on mahdollisuus jonka haluan säilyttää — vaikka lyhyet sarjakuvani luonnollisesti ovatkin aina yksipuolisempia ja mustavalkoisempia kuin mitä todellisuus on.
Muita ihmisiä en tietenkään voi enkä halua estää omia keskustelujaan aiheesta käymästä. Päin vastoin, mitä elävämpi foorumi tämä kommenttikenttä on, sitä parempi.