Jos minulta kysytään, mikä on piirtäjänä suosikkimetodini, niin tunnustettakoon tässä vihdoin, että se on piirtää tavallisella kuulakärkikynällä monistepaperille. Kyllä, kuulakärkikynät sottaavat, kyllä, monistepaperi on kelmeää ja sekin sottaa, ja kyllä, kuulakärkikynää käytettäessä mahdollisia virheitä on mahdotonta kontrolloida. Mutta jostain kumman syystä pidän siitä silti yli kaiken. Ehkä se johtuu siitä, että olen kuitenkin piirtäjäksi oppinut ihan vain lapsesta asti piirtelemällä loputtomasti pienikokoisia töherryksiä ensin koulukirjojen marginaaleihin, sittemmin koulumonisteiden selkäpuolille.
Kävin Helsingissä etsimässä itselleni asuntoa, ja muutenkin Etelä-Suomessa tervehtimässä isovanhempiani, ja unohdin ottaa mukaani suurimman osan piirrosvälineistäni, joten tein tämän nyt sitten kuulakärkikynillä. Myöskään skanneria ei tietenkään käytössäni ollut, joten vaikka itse kuvat onkin piirretty jo muutama viikko takaperin, sain ne vasta nyt tänne. Mutta toukokuun alusta minulla pitäisi olla taas — pitkästä aikaa — säännöllinen pääsy skanneriin, tietokoneeseen ja internetiin, joten Katvealueen pitäisi päästä taas säännölliseen julkaisurytmiin.
Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, kirjoittakaa kommenttikenttään viestejä jossa haukutte minua saamattomaksi nahjukseksi, ja jos tulen kadulla vastaan niin murjottakaa ja tuhiskaa kunnes pyydän Katvealueen epäsäännöllisiä päivityksiä anteeksi ja lupaan parantaa tapani.
Saamaton nahjus.
Odotan kantaaottavaa sarjakuvaa Suomen poliittisesta tilanteesta.