En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut piirtämään strippisarjakuvia. Kolme tai neljä ruutua on yksinkertaisesti liian vähän ideoiden minkäänlaiseen kehittelyyn, ja vain harva sarjakuva on onnistunut hallitsemaan tämän vaikean, ahtaan formaatin. Jopa kaikkien strippisarjakuvien jumala Calvin & Hobbes toimii paremmin kokoelmissa kuin lehdissä, sillä kokoelmissa sarjakuvan maailmaan pääsee paljon helpommin sukeltamaan sisään.
Tuo nyt tuli vain mieleeni, kun piirsin tämän koostumaan neljästä kolmen ruudun stripistä. Mutta ei näistäkään yksikään toimisi yksittäin rivi päivässä julkaistuna. En tiedä toimivatko ne välttämättä tässäkään muodossa, mutta väittäisin että paremmin yhdessä kuin yksinään.
Tämä neljän stripin kokoelma oli sinänsä kätevä rakenne tämän päivän luukkuun, että mikäli väsymys olisi yllättänyt, olisin voinut lopettaa piirtämisen minkä rivin loppuun tahansa, ja silti olisin saanut edes jonkinlaisen sarjakuvan aikaan. Mutta jaksoin kuin jaksoinkin piirtää sen loppuun.
Kyllä siihen olisi vielä pitänyt tunti käyttää viimeistelyyn ja hiomiseen ja jatkuvuusvirheiden paikkailuun, mutta kello on nyt kolme, ja alkaa olla pienten Kimmojen nukkumaanmenoaika.
Pyydän anteeksi eilisessä sarjakuvassa väärin kirjoitettua sanaa “sekottaa”. Totta kai siellä pitäisi olla i. Pahoittelen muutenkin, että en ole viime päivinä ehtinyt riittävän hyvin oikolukemaan näitä. Jos minulla jossain välissä tällä viikolla on ylimääräistä aikaa, käyn kaikki läpi ja korjaan pahimmat virheet pois.
Ihan hölmöläläisiä ovat nämä sinun korvatunturilaisesi!