Tähän asti tämän tekeminen on ollut helppoa. Sen kuin olen heitellyt kaikenlaisia päähäni tulleita ajatuksia Korvatunturista, tiiliskivestä ja muista sarjakuvan maailmaan kuuluvista asioista ja ilmiöistä. Hahmoni ovat pääpiirteissään pitäneet huolta lopusta. Mutta nyt aletaan hiljalleen saavuttaa kolmas näytös, jossa pitäisi viimein alkaa sitomaan tapahtumia yhteenkin. Uusia elementtejä ei oikein saisi enää esitellä, ja kaikkien tapahtumien pitäisi enemmän tai vähemmän liittyä jo istutettuihin rakenteisiin.
Niin hauskaa kun olisikin esitellä kalenteriluukussa numero 23 enkeli nimeltään Deus Ex Machina, joka lyhyellä monologillaan saisi kaiken taas kuntoon ennen jouluaaton viimeistä ryhmähalia, niin se olisi vain kaikkien lukijoideni pettämistä. Eikä oikein millään tasolla mielenkiintoista.
Onnekseni minulla on olemassa jonkinlainen suunnitelma miten tämä päättyy. Totta kai tarina elää aina ruutu kerrallaan kun niitä piirrän (eihän tällaisen tekeminen muuten olisi hauskaa), mutta nyt on jo pakko alkaa lukitsemaan loppukalenterin tarinan suuria linjoja. Ei voi enää pistää koko tarinaa uusiksi.
Mitä parhainta tiistaita kaikille!
Minusta tämä joulukalenteri on kylläkin parantunut edetessään. Viimeiset pari luukkua on jo jollain tavalla olleet – tavallaan – ymmärrettäviä eivätkä niin absurdeja kuin alkupäässä. Mietin alussa, että mitähän tuleman pitää, onkohan tämä nyt vähän liikaa, (tai liian vähän). Sittemmin tiiliskiven tarina on saanut minut vähän paremmin pauloihinsa.