Kovasti yritin keksiä jotain hauskaa piirrettävää, mutta jostain syystä ristiinnaulitseminen ei vain ole mitenkään erityisen hauskaa. Ja niiltä osin miltä siihen saattaa hauskuutta saada, se on varmaankin kaikki jo Brianin elämässä. Ryhdyin siis tekemään tällaista teologista pohdintasarjakuvaa, joka on tietysti vähän tyhmää nyt kun ne Ville Rannan Oulun ev.lut. -seurakunnalle piirtämät jutut on juuri julkaistu kirjana. Niinpä tästä uhkaa tulla vähän tällainen kömpelö plagiaatti tai tribuutti, lukijasta riippuen.
Tätä piirrellessäni, paitsi tussatessa ja värittäessä, kun kuuntelin muuta musiikkia, hyräilin lähes koko ajan Always Look on the Bright Side of Lifea (joka on pitkän päälle aika rasittavaa). Lukekaa siis sarjakuva sitä mielessänne tapaillen, niin pääsette samaan tunnelmaan.
Life’s a piece of shit
When you look at it
Life’s a laugh and death’s a joke, it’s true.
You’ll see it’s all a show
Keep ’em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.
And…always look on the bright side of life…
Always look on the light side of life…
Joku tuossa viimeisessä ruudussa saa sen tuntumaan täysin tyyliin sopimattomalta punchlineltä.
Niin, ja miksei tämä bonussarjakuva ole luokiteltu tuonne muiden samanlaistensa joukkoon?
Alunperin siinä viimeisessä kuvassa luki vain “hauskaa pääsiäistä”, eikä mitään muuta, irrallisena heittona pääsiäisonnittelun suuntaan, mutta päätin tekstatessani muuttaa sen kiinteämmäksi osaksi sarjakuvaa. En itse koe sitä punchlinena, mutta kyllähän se on piirroksena korostetusti ja tarkoituksellisesti tyyliin sopimaton.
Mitä sarjakuvan kategoriaan tulee, nyt se on korjattu.
Hyvä sarjakuva. Tavallaan hauskakin, mutta enemmän ajatuksiin vaivuttava. En sano ajatuksia herättävä, koska mitään uusia ajatuksia minulla ei aiheesta herännyt, entisiä tämä vain lietsoi. Paras kohta on tuo “yhtäkkiä sinä oletkin ihmisuhri joka syöstään kuolemaan jumalten lepyttämiseksi”. Se on hyvin ilmaistu. Minä en ole koskaan, ikinä, milloinkaan ymmärtänyt tätä ristiinnaulitsemistarinan merkitystä. Aivan kummallisen naurettava ja monimutkainen keino saada ihmisille pelastus. Kaikkivoipa jumala kai voisi hoitaa asian paljon järkevämmin ja yksinkertaisemminkin mutta ei. Mutta ihmisuhri… sitähän se vain on. Missä siis kristinusko eroaa pakanallisista uskonnoista? Ja jos tarvittiin viattomasti kärsivä ihminen ihmiskunnan pelastamiseen, niin kyllähän niitä on kautta historian riittänyt, sen kuin olisi antanut jonkun niistä hoitaa asia ilman sen suurempaa melua. Miksi aina pitää hiljentyä ajattelemaan juuri Jeesuksen kärsimyksiä, jotkut ovat kohdanneet paljon pahempaakin kidutusta ja paskemman ja epäreilumman elämän? Minulla on paljon myötätuntoisempi olo monia muita kohtaan, Jeesuksella oli ainakin (minun kuulemieni versioiden mukaan) uskonsa tukenaan.