Hauskaa Saturnaliaa kaikille!
Onhan se tietysti hassua, että kun nyt sitten teen omaa jouluani, niin valitsen siihen paitsi Britney Spearsin, natsit ja Eiffel-tornin, niin myös kokonaisen oman sarjakuvan Hei tonttu-ukot hyppikää -rallatukselle, jota aika rehellisesti en voi sietää. Se ei tosiasiallisesti ota yhtä lailla päähän kuin Hei kuuraparta, Kulkuset kulkuset tai Joulupukki matkaan jo käy, sillä se ei kuulu ostoshelvettien taustajingleihin — joten sitä ei joudu kuulemaan koskaan missään. Mutta tästä olen yksinomaan iloinen.
Ja tietysti tässäkin sarjakuvassani ihan tosissani siteerasin Joulumaata – jo kolmannen kerran Katvealueen historiassa – joka tietysti on kaikista joululauluista se kaikkein tympein ja rasittavin. Mutta toisaalta tämän saaminen pois rinnaltani oli sekin terapeuttista, ja sarjakuvanihan on ihan vain narsistisen luonteeni tyydyttämiseksi tarkoitettua julkista itseterapiaa. Kuten kaikki varmasti jo olettekin huomanneet.
Seitsemän! Se on yhtä kuin yksi viikko! Sitten voi heittää ne lahjapapereihin käärityt turhakkeet roskiin ja leikkiä niillä kivoilla pakkauslaatikoilla ja nauhoilla loppiaiseen asti. Jipii!
