Ja tehdäänpä taas yhteistyötä itseni kanssa vuosikymmenien takaa. Kiitoksia, pikku-Kimmo talvisesta runostasi. Se ei ole kovin hyvä, mutta jos se olisi, mitä hauskuutta sitä olisi piirtää.
En ole täysin varma, minkä ikäisenä olen tämän runon kirjoittanut, koska vihkossa ei lue. Mutta tätä runoa seuraavassa runossa puhutaan Saddam Husseinista, joten oletan, että olen kirjoittanut tämän Persianlahden sodan aikaan. Vihkossa olevat töherrykset näyttävät sellaisilta, mitä piirsin kolmannella ja neljännellä luokalla, joten päättelisin tämän olevan kirjoitettu joskus talvella 1990-1991.
Se vaihe, jolloin lapsena kirjoittamani tekstit ovat hauskoja ja viehättäviä on valitettavan lyhyt. Kouluaineet ovat sympaattisia vain ala-asteen ensimmäisillä kahdella luokalla, koska siitä eteenpäin ne muuttuvat puuduttavan pitkiksi jaaritteluiksi, joita ei varmasti ole pitänyt koskaan hauskoina kukaan muu kuin minä itse, ja itsekin vain kirjoitushetkellä, mutta runoissa on pysynyt tiiviys vähän pidempään. Vaikkakin se Saddam Hussein -runo on melkoisen pitkä.
Yhdeksän yötä jouluun.
