Vaihteeksi avoimen poliittista sarjakuvaa. Kyllähän tietysti kaikki sarjakuvani ovat enemmän tai vähemmän poliittisia, ilman että sitä pitää edes ajatella teesin “kaikki on poliittista” kautta, mutta tällä kertaa poliittista kannanottoa on käytetty vitsin pohjana. Tai ehkä se vitsin ydin onkin siinä, että luennoitsijan jalassa sattuu olemaan koira. En tiedä. Yksi naurattaa yhtä, toinen toista, ja kolmas vain nyökyttelee tyytyväisenä nauramatta lainkaan. (Ja ne loput kaksikymmentä pudistavat päätään ja ihmettelevät mitähän ihmettä tämäkin on nyt taas mukamas olevinaan).
Joo, myönnän, tuo koira on aika luokattoman huonosti piirretty. Mutta minä olenkin kissaihmisiä. Enkä tätä piirtäessäni jaksanut tehdä piirrosharjoitelmia ja taustatutkimusta. Huokaus. Nyt hävettää.
