Alun perin lähdin vain piirtelemään tyhmää sarjakuvaa ajan tappamiseksi, tarkoituksenani tehdä lapsellisen naiivi kuusitoistaruutuinen seikkailu sillä tyylillä jolla piirsin päiväkoti-ikäisenä. Jossain välissä kuitenkin huomasin, että tarinasta on tulossa aika tylsä ja sitä oli jopa ikävystyttävä piirtää, joten keksin tarinaan käänteen ja koukun ja hitusen järkeä. Tämän muutoksen seurauksena sarjakuvasta ehkä tulikin kaikista siihen mennessä syntyneistä ajatuksia herättävin, ja aika koskettava tarina vastuullisuuteen kasvamisesta.

Tämä sarjakuva on kääntynyt lyhytelokuvaksi veljeni tekemänä. Osallistuin käsikirjoitusprosessiin, lähinnä valittamalla veljelleni kuinka hänen käsikirjoituksensa oli tuhoamassa alkuperäisteoksen moraalisen opetuksen, mutta itse elokuvaa en ole vielä nähnyt. Kuulemma on huono.