Sanomattakin lienee selvää, että sarjakuva perustuu oikeasti näkemääni uneen. Joskin tällä kertaa ammensin aika reippaasti myös hereillä olevasta mielikuvituksekstani, joka, jos rehellisiä ollaan, on yleensä vielä unieni alitajuntaa kummallisempi.
Ja tietenkään nuo Little Nemo in Slumberland -viittaukset eivät olleet alkuperäisessä unessani. Jos olisivat, niin se olisi jo aika hienoa intertekstuaalista metauneksuntaa. Mutta unessani ihan oikeasti lähetin lomakkeen “unestaheräämishakulautakunnalle”, ja heti saatuani sieltä hyväksyvän päätöksen, minä heräsin. Se oli aika hienoa. Mainittakoon myös, että uni oli painajainen — olin ahdistunut koko ajan. Se taas johtuu siitä, että nukuin selälläni. Aina jos nukun selälläni, uni kuin uni on painajainen. Silloin taas, jos nukun kyljelläni tai mahallani, minut saa unissani syödä ja tappaa ja varrastaa ja mitä vain, ja minä vain naureskelen että uudestaan.
Katvealueen päivitysaikataulu on viime viikkoina selkeästi jämähtänyt tähän keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi. Jospas nyt yrittäisin saada pidettyä sen edes siinä, ettei se taas pääsisi livahtamaan jossain välissä päivällä eteenpäin.
