Pahinta siinä, että on ollut flunssakierteessä kolme kuukautta, on se, että se on saanut minut täysin passivoitumaan. Etenkin kun viimeinen kuukausi on mennyt ensin pahentuneen yskän takia voimattomana, sitten liikenneonnettomuuden vuoksi viikon sängyssä, ja sitten taas puolitoista viikkoa uuden flunssan kourissa, niin on taantunut pelkkään television katsomiseen ja tietokoneella pelaamiseen, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä. Ja se alkaa jo rasittaa henkisesti, ja sieltä on taas vaikea kiivetä ylös, kun näin pitkän tauon jälkeen rutiinit pitää taas rakentaa lähestulkoon tyhjästä. Nyt keskiviikko oli ensimmäinen päivä varmaan kuukauteen, että terveydentilaani on voinut sanoa tyydyttäväksi.
Tosin yskä jatkuu edelleen, ja ilmeisesti vähän venäytin pahan ysköksen aikana selkälihakseni niin että siihen sattuu koko ajan. Mutta ainakin tänään henkiset kykyni ovat olleet pitkästä aikaa normaalilla tasolla.
Siitä huolimatta viimeistelin sarjakuvan, jonka olen piirtänyt ja tussannut jo viime syksyllä. Silloin minulla oli useita kuukausia jatkunut erinomainen luova vire, jonka aikana tein siis sellaisiakin sarjakuvia, joita en saattanut valmiiksi asti. Tosin, koska minulla ei ollut missään tallessa tälle sarjakuvalle olevaa käsikirjoitusta, niin jouduin keksimään siihen kokonaan uudet tekstit. Muistan kyllä, että sarjakuvan yleinen idea oli jotain tämäntyylistä, mutta yksityiskohdat ovat täysin hukassa. Mutta ei se mitään, jo lapsena tykkäsin ihan hirmusti Aku Ankassa olleista kilpailuista, joissa piti keksiä tekstittömiin sarjakuviin vuorosanat. Ja kun kyse on omasta sarjakuvasta, niin siinä on vielä ihan erilainen vapaus siirtää, lisätä ja poistaa kuvia mikäli teksti lähtee elämään omaa elämäänsä.
Kerrottakoon myös, että käytän edelleen sitä tiskiharjaa — mutta ehkä se selittää, miksi minulla oli marras-joulukuun vaihteessa viikon ajan ikävä vatsatauti.
Uuden harjan ostaminen ei tietenkään ole vaihtoehto. Liuottaisin sitä tiskiharjaa kloriitissa tai vahvassa pesuaineessa ja pesisin ja huuhtelisin harjan sen jälkeen. Jos harjakset alkavat irtoilemaan on käsittely varmasti ollut riittävä.
Jatkuva uusien harjojen ostaminen olisi edesvastuutonta materialismia, ja sellaiseen minulla ei ole varaa. Ja jos harjaa pesisi niin antaumuksella että sen harjakset irtoaisivat, niin silloin joutuisin joka tapauksessa ostamaan uuden.
Itse asiassa oikeasti unohdin koko tapauksen, ja käytin harjaa normaalisti, kunnes vähän aikaa myöhemmin saatuani jokseenkin ikäviä vatsaoireita aloin miettiä olisiko ne voineet johtua harjasta. Olin kuitenkin saanut taannoin Tansaniassa ruokamyrkytyksen, kun pesin hampaita hammasharjalla jonka säilytyskotelo oli huomaamattani päässyt homehtumaan — mutta sen harjan tietysti laitoin likaisena suuhuni asti, kun taas tiskiharjan eliöt pääsevät elimistööni pahimmassakin tapauksessa ainoastaan välillisesti.