No entä minä? Kohtaisinko minä metsässä mieluummin oman lajini uroksen vai karhun? Jos etäisyys olisi alle kymmenen metriä, niin ihmismiehen, jos yli kymmenen metriä, niin totta kai karhun. En ole koskaan nähnyt karhua muuten kuin eläintarhassa. Olisihan sellainen hienoa nähdä. Suomalaiset karhut eivät ole kovinkaan vaarallisia, jos niitä ei ammu ensin, tai jos ei satu osumaan äitikarhun ja sen poikasten väliin. Tilastojen valossa tämä kysymys onkin vähän kuin kysyisi, kohtaatko pimeällä kujalla mieluummin miehen vaiko söpön kissanpennun. Tosin sillä erolla, että kissat ovat tappaneet Suomessa ihmisiä moninkertaisesti karhuihin verrattuna. Ja jos kysymys on, se, kumpi niin halutessaan saisi tehtyä minulle enemmän pahaa, karhu vai ihminen, niin ei se ole edes kysymys. Totta kai ihminen. Karhulta puuttuu mielikuvitus olla oikeasti sadistinen.
Mutta kyllä luontokin onnistuu toisinaan olemaan vastenmielisen ällöttävä, niin kuin lutikat osoittavat. Ei kiitos. Olen ihan iloinen siitä, että olen ihminen, vaikka mieheksi olenkin joutunut syntymään.