‘Yksinäisyys’ on yllättävän vaikea sana kirjoittaa. Jostain syystä olen kerta toisensa jälkeen aina kirjoittamassa ‘ystävyys’. Mies ja hänen ystävyytensä. Tämä on varmasti freudilaisten lipsahdusten näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen virhe, mutta en sitä nyt osaa sen kummemmin analysoida.
Sen sijaan olen jo mietiskellyt, miten oikeasti saisi aikaan sarjakuvan fyysisesti manifestoituneesta ystävyydestä. Kunhan sitä pari vuotta pyörittelen, niin ehkä jotain vielä syntyy. Se ei ihan onnistuisi tällaisella yksinkertaisella Lassi ja Leevi -kaavalla niin kuin tämä yksinäisyyden kuvaus.
