Minä olen vähän kahden vaiheilla. En osaa päättää. Pitäisikö tästä miehestä ja hänen yksinäisyydestään tehdä kokonaisuus? Pitäisikö tästä tehdä kokonainen tarina, joka päättyy siihen, että mies päihittää yksinäisyytensä, vai voisiko tämän jättää avoimeksi? Jättää mies etsimään ystäviä, niin että häneen voisi helposti palata tulevaisuudessakin, jos keksisin hahmoille käyttöä uudelleen.
Sillä jos aion sitoa tarinan kasaan, ja tarinan pituus on se noin 14 – 20 sivua, minun pitäisi viimeistään nyt aloittaa se itse tarina. Ja minulla ei ole vielä minkäänlaista järkevää tarinaa olemassa. Se pitäisi keksiä.
Kertokaa te. Haluatteko yksinäisen miehen tarinalle onnellisen lopun? Vai onko miehen kömpelö seuran etsiminen itsessään sarjakuvien arvoista, ilman että se varsinaisesti muodostaa minkäänlaista tarinaa? Vai joko koko typerä mies ja hänen yksinäisyytensä alkaa ottamaan päähän ja haluaisitte ennemmin lukea outoja, vasemmistovihreitä, poliittisia suvakkisarjakuvia?
Itse olen kallistumassa lähinnä tuohon kakkosvaihtoehtoon päin. Kun se ystävänpäiväkin meni jo, niin tämähän ei välttämättä tarvitse minkäänlaista ratkaisua. Ainakin kirjoittajana minulle on mukavampaa ja vapaampaa kun saa vain ajelehtia päähänpistojensa virrassa ilman että pitää tehdä minkäänlaista kaarta.
Tai tietysti voin jatkaa tätä sinne asti että sille syntyy luontevasti jonkinlainen loppu, ja lopetan sen vasta sitten. On sekin vaihtoehto. Mutta menisikö siihen kuukausi, vuosi vai vuosikymmen?
Kovasti odottelen tälle tarinalle loppuratkaisua! Nämä hahmot eivät ota millään lailla päähän.
Erityisen kiinnostava on tuo yksinäisyyden hahmo. Onko niitä useampia? Siis onko toisen ihmisen yksinäisyys olemukseltaan erilainen (voisin uskoa), identtinen kaksonen vai vain tämä yksi ja sama? Voiko kahden ihmisen yksinäisyydet rakastua toisiinsa ja karata? Mitä silloin tapahtuisi isäntäparoille, erityisesti, jos he eivät sietäisi toisiaan?
En malttaisi odotella ihan vuosikymmentä :).
Koska olet ainoa, joka vastasi, niin sanasi on lakini. Nyt on pakko totella, kun kerran menin kysymään. Pitänee sitten alkaa oikeasti miettimään, miten tästä saisi jonkinlaisen tarinan.