Tämän sivun yläreuna on koko sarjakuvan tylsin sivunpuolikas. Minulla oli ihan oikeasti vaikeuksia motivoida itseäni ylipäätään piirtämään sitä. Kaikki muut sivunpuolikkaat jotka olen jättänyt viimeiseksi ovat olleet sivuja, jotka joko vaativat piirtämiseltä paljon tai jotka olivat niin kivoja että halusin säästää niitä loppua kohti kun muuten motivaationi alkaisi ehkä vähenemään, mutta tätä en jaksanut oikein tehdä en millään, enkä saanut itseäni sitä pakertamaan ennen kuin deadlinen paineessa. Piirsin sen sitten eilen, maanantai-iltana.
Tätä kirjoittaessa on kylläkin vielä puolitoista sivua piirtämättä sarjakuvan ihan loppupuolelta, mutta eiköhän nekin tässä vielä lähipäivinä syntyne.
Kun Kirikoun kanssa katsoimme sarjakuvaasi, Kirikou sanoi, että tuo sarjakuvan mummeli olen minä. En minä kyllä tuollaisia vieraita kotiini tahtoisi. Tosin olen nähnyt viime aikoina hyvin usein unen, jossa meille on tulossa pelottavia vieraita. Menen laittamaan ovia lukkoon, etteivät pääsisi sisään, ja huomaan, että ovet ovatkin irti saranoiltaan. Viimeksi tosin näin unen, jossa ovi oli taas irti saranoiltaan, mutta sitten huomasinkin, että se oli vain sisempi ovi, jonka takana oli toinen ulko-ovi, joka oli todella tukeva ja pysyi lukossa. Olin unessani todella onnellinen, kun ei-toivotut vieraat pysyivät ulkona. Tällainen tuosta sarjakuvastasi tuli mieleen.