Tästä on kommentoitu, että tämä sarjakuva on kuviensa puolesta liian täyteen ahdettu, ja olen kritiikin ottanut hyväksyen vastaan: tämä on liian täyteen pakattu.
Ja tällä kertaa olen täysin valmis hyväksymään myös kritiikin siitä, että tuo äidin käsiala olisi vaikeaa lukea, sillä se on. Olen tekstannut tämän sarjakuvan irtoteräkynällä ja pullomusteella, jonka vuoksi tekstistä tulee tuollaista kaareutuvaa. Se on omalla tavallaan ihan nättiä, mutta se vaikeuttaa lukemista. Sen vuoksi luovuin käytännöstä sittemmin ja aloin tekstaamaan tavallisilla kertakäyttötusseilla. Lisäksi kuvankäsittelyvaiheessa oikaisin hieman nopeuttaakseni prosessia, jonka vuoksi koko sarjakuvan julkaisulaatu on hieman tavanomaista heikompi, ja se nyt näyttäytyy pahiten tuossa äidin tekstissä. Pahoittelen siis sitä.
Olen usein sanonut, että alun perin tämä oli kokoillan elokuvan käsikirjoitus, mutta koska siitä tuli parempi sarjakuva, tein sen sarjakuvaksi. Totta kai sanomani on kovasti väritetty versio totuudesta, mutta pointti on siinä, että olen tämän alun perin nähnyt sieluni silmin näytelmäelokuvana, ja sarjakuvasovitus on tullut vasta jälkeenpäin.
Onhan tuo ihan liian surkea juttu.