Anteeksi, ihmiskunta.
Ripottelen päälleni tuhkaa ja kiroan peilikuvaani lohduttomasti itkien täältä iäisyyteen. Tiedostan, ettei tekoani voi saada anteeksi, ja että Pyhä Pietari tuomiopäivänä syöksee minut siitä hyvästä suoraan kadotukseen ilman edes lyhyintä tilaisuutta puolustautumiseen. Sillä tokihan on niin, ettei tekoani voi saada anteeksi.
Eilisessä joulukalenterimerkinnässäni oli yhdyssanavirhe!!!
Yritän kuitenkin lohduttautua sillä, että virhe ei ollut syntynyt kirjoitusvaiheessa, vaan vasta kuvankäsittelyvaiheessa, kun siirtelin tekstiä edestakaisin. Se ei tekoani itsessään anna anteeksi, mutta yritän takertua tähän oljenkorteen kyetäkseni jatkamaan elämääni itseni kanssa.
Ja lupaan, että viimeistään huomenna virhe on jo korjattu.
Tällä kertaa yhdyssanavirheitä ei pitäisi olla. Toivottavasti en ehtinyt pilata joulunodotustanne.
Ei kannata pyydellä kirjoitusvirheitä anteeksi. Niistä on ihmisille iloa. Ah, sitä ihanaa ylemmyydentunnetta, jota virheen huomannut voi tuntea yhdyssanavirheitä tekeviä ala-arvoisia luusereita kohtaan.