katvealue.com

Haluan painottaa, että en kritisoi tässä niinkään työhaastatteluja sinänsä, kuin ensisijaisesti niitä kummallisia neuvoja ja oppaita joissa kerrotaan miten työhaastattelussa pitäisi käyttäytyä ja mitä työhakemukseen pitäisi kirjata (ja etenkin mitä ei saisi kertoa). Ja etenkin sitä ihmeellistä kohua, jota Hesari taas vähän aikaa sitten ylläpiti, kuinka nettiin ei kannattaisi pistää mitään tietoa itsestä koska kuka hyvänsä voi löytää sen ja sitten ei enää ikinä saa työtä tai naista tai kavereita. Koska ihmiset — kuulkaa kauheaa — voivat googlata teidät!!

Katvealueeltahan tietysti löytyy kaikki se tieto minusta, jota ilmeisesti ei saisi koskaan kenellekään missään nimessä kertoa, joten oma elämäni on jo joka tapauksessa menetetty. Täältähän löytyy jopa suhtautumiseni uskontoihin ja — kauhistus — poliittisia mielipiteitä!! Ja vielä omalla nimellä kirjoitettuina!!!11!1!1!11!!1!11

Siitä on pitkä aika, kun sarjakuvan piirtäminen on viimeksi ollut yhtä tuskaisen vaikeaa. Sarjakuvan lähes joka ainoa viiva on erinäköinen kuin millaiseksi sen mielessäni tarkoitin. Mutta sitten kun laitoin kynän paperille, ja tussaussiveltimen luonnosviivan päälle, syntyikin jotain ihan muuta. Lopetin jopa kesken odottaakseni yhden päivän, toivoen että seuraavana päivänä motoriikkani olisi parempi, mutta ei sekään auttanut. Huokaus.

Mutta tällaistahan ei tietenkään saisi julkisesti tunnustaa, koska sen voi lukea netistä kuka tahansa, enkä sitten koskaan saa työtä. Eli korjataan tilanne: OIKEASTI KAIKEN TEKEMINEN ONNISTUU MINULTA AINA JA ILMAN MITÄÄN ONGELMIA! OLEN AHKERA JA AIKAANSAAVA ENKÄ KOSKAAN HIDAS JA EPÄVARMA!! ENKÄ OLE IKINÄ OLLUT TAI TULE KOSKAAN OLEMAAN MASENTUNUT, LUUSEREITA SELLAISET, PERHANA, IHAN VAIN LAISKOJA LUSMUJA OVAT!!

Kaikki asiat, joita sarjakuvassa listataan, olen oikeasti löytänyt googlaamalla hakua “Kimmo Rajala”. Ja kyllä sieltä jo seitsemänneltä sivulta löytyi maininta ihan minustakin. Kuvahaussa ruma naamani tuli kyllä jo aiemmin, mutta toisaalta uusimmatkin kuvat olivat kohta kymmenen vuotta vanhoja, joten eivät nekään enää hirveästi minua muistuttaneet.