Tähän asti olen kaikille väittänyt, että mukamas olisin satuttanut selkäni yrittäessäni vetää leukoja. Höpö höpö. Olen raavas mies, ja vedän leukoja selkääni satuttamatta vaikka yhdellä sormella kolme vuorokautta yhteen menoon. Oikeasti siinä kävi näin, kuten sarjakuvassa kerrotaan.
Kipu oli kuitenkin kauhea, enkä pystynyt edes istumaan noin viikkoon. Seisominen sen sijaan pääsääntöisesti onnistui, ja makuuasennossa saatoin löytää hetkellisesti asentoja, joissa saatoin olla jopa ilman voimakasta kipulääkitystä. Nukkumaan en kuitenkaan silloin pystynyt.
Kurja Amor. Enkä ole edes rakastunut.
Piirsin muutama vuosi sitten helluntain aikaan sarjakuvan, joka on osittain tämän sarjakuvan henkinen isä. Vaikka piirsin ja tussasinkin sen silloin, jätin sen julkaisematta, koska se rikkoi Katvealueen Kimmo-hahmon perussääntöjä: Käytin itseäni geneerisenä vitsihahmona sen sijaan että se olisi miltään osin perustunut itseeni. Olen kuitenkin nyt käyttänyt sen käsikirjoituksen kokonaisuudessaan, osin tähän, ja osin toissa joulun Emma Enkeli -sarjakuvaan.
Tämä nyt tietysti ilmestyi 10 päivää ennen helluntaita, mutta toisaalta tämä lähti syntymään ihan vain pyöritellessäni ideoita selkäkivustani. Eli tämä ei ole helluntaisarjakuva, tämä on selkäkipusarjakuva.
