Pitäisi jo ottaa elämänkokemuksesta vaarin ja ymmärtää, että pitää syödä ja nukkua säännöllisesti tai muuten tulee pää kipeäksi. Ja sitten kun on pää kipeä, piirtäminen ja vesivärittäminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi.
Piirsin ja tussasin tämän kuitenkin jo pari päivää sitten, joten siihen pääkipuni ei vaikuttanut — mutta koska piirsin ja tussasin sen pois piirtopöytäni äärestä, olen taas kerran käyttänyt vaihtelevan paksuisia kynätusseja pullomusteen ja siveltimen sijaan. Se on tekniikka, jota harjoittelemalla voisi saada paljon hienoja juttuja aikaan, mutta jota en valitettavasti ainakaan vielä osaa.
Tämän sarjakuvan teksti on itseasiassa luotu pääni sisään jo alkutalvesta, pahimman kaamosmasennuksen aikaan, mutta otin ja piirsin sen nyt sitten sarjakuvaksi. Vaikka aurinko taas toisinaan paistaakin, ei kaupan kassojen hymy ole minnekään hyytynyt.
Kauppaneidin hymyyn välilllä todellakin unohtuu. Sillä tavoin sarjakuvassa hieno idea, saisi tällaisia tulla enemmän myös lehdissä vastaan. Mutta kun ei tule…
(olen iloinen, kun huomasin hymynaaman sivun alalaidassa)