Huomatkaa että onnellisissa unissani minulla on tuuheat hiukset. Sen vuoksi ne ovat onnellisia unia.
Vasta pääsin viime viikolla kirjoittamasta pitkän sähköpostiviestin, jossa tilitin pahaa-aavistamattomalle vastaanottajalle kuinka uskomattoman hienoa on osata nähdä maailmasta kaikki kaunis ja pienimuotoinen arkinen ihanuus, ja kuinka kaikki kyyninen pessimismi on arvotonta ja rumaa — ja nyt sitten otan ja piirrän tällaisen masennusangstisen sarjakuvan! Ehkä sitä hieman kuitenkin tasapainottaa tuo kuva, jossa kissanpennut leikkivät jättimansikalla.
Joka tapauksessa olen lähestulkoon ylpeä siitä kuinka hyvää piirrosjälkeä onnistuin tällä kertaa tuottamaan. Lähinnä kyse on tietysti siitä, että käytin tällä kertaa tekemiseen pari tuntia tavanomaista enemmän aikaa, mutta kyllä piirrokset tuntuivat muutenkin syntyvän tavanomaista kivuttomammin. Ja se on aina kivaa.
Tarkimmat teistä ovat saattaneet huomata, että vaihdoin nuo sivun yläosan navigointinapit. Tein sivulle samalla myös kokonaan uuden ulkoasun, mutta se ei vielä tule käyttöön. Ehkä ensi viikonloppuna sitten. Älkää pelästykö jos niin käy. (Älkääkä pelästykö, jos satutte käymään sivuillani juuri silloin kun siirtelen elementtejä edestakaisin, ja sivu näyttää sekaiselta ja rikkinäiseltä — se kuuluu asiaan.)
