Jos jollekulle tulee sarjakuvasta assosiaatio Simon & Garfunkelin kappaleeseen Sound of Silence, ja etenkin sen ensimmäiseen säepariin “Hello darkness my old friend, I’ve come to talk with you again”, niin kyse ei välttämättä ole täydestä sattumasta. Jossain välissä mietin että olisin käyttänyt monologissani koko säeparin, mutta sitten pitäydyin vain sen ensimmäisessä puolikkaassa.
Sanottakoon, että sarjakuvan digitaaliseen jälkikäsittelyyn (skannaus mukaanlukien) kului niin paljon aikaa, että sen aikana ehti kuunnella lähes koko Simon & Garfunkelin tuotannon läpi. Ja siitä huolimatta en edes jaksanut kunnolla viimeistellä sarjakuvaa loppuun asti.
Tällaisia, näin voimakkaaseen photoshoppaukseen perustuvia sarjakuvia ei varmastikaan tule seuraavan puolen vuoden aikana Katvealueelle tulemaan yhtään. Sen voin luvata.
Toivottavasti etelässä on sitten aurinkoisempaa!
Ainahan sitä syksyllä nukkuu tosi pitkiä yöunia ja lihoo monta kiloa. Mutta minusta se ei ole ongelma. Kyseessä on normaali talviuniaika. Ongelma on meidän systeemimme, joka ei anna meille mahdollisuutta talviuniin. Pitäisi muka jaksaa kiitää samalla tavalla kuin keväällä ja kesällä, vaikka on pimeän pimeää, märkää ja liukasta. Sitä minä syksyssä inhoan. Kuka oikeasti haluaa pimeällä muuta kuin istua pirtissä takkatulen edessä ja lukea romaamaaneja? Ja odottaa joulunajan alkamista? Ja joululta päivä alkaakin sitten pidentyä. Onneksi on joulun odotus ja joulu!!!!!