Yllättäen ja ennalta arvaamatta tästä sarjakuvasta tulikin tähänastisen joulukalenterini kiireisin työ. Viimeiset kaksitoista olen kaikki kyllä piirtänyt ja suurelta osin kirjoittanutkin iltakymmenen ja yökolmen välissä (julkaisuaika on ollut alusta asti aamuyön viisi — tai mahdollisesti kuusi, voi olla että blogin kello on edelleen kesäajassa). Mutta tällä kertaa pääsin aloittamaan vasta parikymmentä minuuttia keskiyön tällä puolen, joten jouduin ahkeroimaan tämän alle kolmessa tunnissa, ja loppupuolella jo hiukan väsyneenä.
Mutta kyllä tästä vielä valmis tulee. Kyllä Korvatunturillekin vielä joulu saadaan.
Kaksikymmentä takana. Neljä edessä. Sitten on joulu. Ajatella. Voi levätä.
