Ja niin on vihdoin päässyt käymään, että Katvealueen kymmenvuotinen puskuri on saanut piirrokseni kiinni. Tämä sarjakuva on vielä tehty kuukausi pari sitten, mutta ensi viikon sarjakuvan piirsin valmiiksi vasta tänä aamuna. Eli tästä eteenpäin kaikki Katvealueella julkaistavat sarjakuvat tulevat olemaan piirrostuoreita. Paitsi ehkä joskus bonuksena dumppaan jotain vanhaa satunnaisyllätyskamaa, mutta se minulle suotakoon.
Itse asiassa tämäkin sarjakuva pohjautuu perusidealtaan erääseen lukioikäisenä töhertämääni sarjakuvanalkuun. En sitä koskaan piirtänyt valmiiksi asti, enkä sitä koskaan ajatellutkaan piirtää valmiiksi asti, mutta piirtelin pari sivua sellaista läpeensä tyhmää supersankaritarinaa, jonka pääpahis valtasi maailman nappia painamalla. Siinäkään napin painallus ei itsessään tehnyt mitään muuta kuin aiheutti jonkinlaisen abstraktin globaalin omistussuhteiden muutoksen, ja minusta se oli hauskaa. On edelleen.
Ylärivin viimeisen kuvan maailma näyttää tuolta sen vuoksi, etten halunnut sijoittaa hahmojani mihinkään oikeasti olevaan maantieteelliseen paikkaan. Siitä huolimatta koen, että he kyllä asuvat ja vaikuttavat tällä meidän omalla planeetallamme ja omassa maailmassamme — vaikka Katvealueen versio maailmastamme taitaa aina hetkittäin joitain normaaleja luonnonlakeja hieman rikkoakin…
Tuo sinun pölkkykirjoituksesi on aika miellyttävää luettavaa. Toisaalta sitten tuo vaimon puheessa käytetty tekstaus on työläämpää lukea (mikä on toisaalta kai sopivaa tuollaiselle nyreälle hahmolle…)
Sarjakuvasi saavat kyllä joskus miettimään syvällisiä. Tätäkin lukiessa mieleen tuli, että koko “omistamisen” käsitehän on vain ihmisten mielissä oleva ajatus. “Omistaako” kukaan oikeasti mitään? Mi casa es su casa!