Hyvin harvoin, jos koskaan, olen aikuisikänäni piirtänyt puhuvia eläimiä — tai puhuvia kasvejakaan sen puoleen — mutta nyt tässä on ollut kaksi sarjakuvaa putkeen, jossa tällaista anthropomorfismia esiintyy. Kummallista.
Vielä kummallisempaa itselleni on se, että siinä missä tähän asti olen julkaissut vanhoja sarjakuviani, joita katsellessa olen voinut itsekin olla ulkopuolinen lukija, vain muistellen niitä kaukaisia aikoja jolloin olen nämäkin kuvat piirtänyt, niin nyt tämäkin sarjakuva oli vain niin vähän aikaa sitten skannattu, etten ollut edes siirtänyt tiedostoja muistitikulta koneelleni.
Vähänhän tämä juttu on outoutta outouden vuoksi, mutta sellaisenaan ihan mukava työ. Ainakin olen miettinyt tapahtumien assosiaatioita, vaikkeivat ne välttämättä enää ulospäin välittyisikään.
Niin, on se niin outo, että kolme kertaa se piti lukea, ennekö siihen jonkinkaanmoisen otteen sai.
Tämä, tämähän on aivan mahtava! Haluan ehdottomasti tietää lisää psykiatrin päänsisäisestä, ketä ne asiakkaat kiinnostaa!