Tämäkin on aika hauska, eikö olekin?
Tämä pohjautuu löyhästi sarjakuva-alkioon, jonka joskus vuosia aiemmin kirjoittelin pikkuveljelleni tarkoituksenani innostaa häntäkin piirtämään sarjakuvia. Hän oli silloin jotain yläasteikäinen, ja piti kovasti piirtämisestä. Intti vain ettei mukamas keksi mitään ideoita, joten tempaisin hatusta jonkin tyhmän tarinanpoikasen.
Siitä tarinasta ei ole tässä paljoakaan jäljellä, ainoastaan tuo palava käsi. Muuten kaikki on pääpiirteissään improvisoitua.
Tuo jonotuskuva johtuu puolestaan siitä, että olisiko ollut juuri päivää ennen tämän piirtämistä olin viettänyt rattoisan päivän Meilahden ensiapujonossa, ja purin sen aiheuttamaa lievää tylsistymistä sitten tähän kuvaan.
Ja niille, jotka kaipaavat sarjakuvieni värityksiä (jos teitä on muita kuin minä), sanottakoon, että niitä alkaa tulla taas heti kunhan jaksan tapella tietokoneeni sellaiseen kuntoon, että saan printattua jotain ulos, tai vaihtoehtoisesti väritettyä ohjelmallisesti. Valitettavasti vain tällä hetkellä tilanne näyttää ennemmin sellaiselta, että jonain lähipäivänä vielä koko kone pimahtaa, jonka jälkeen koko Katvealue joutuu määrittelemättömälle lomalle. Mutta toivotaan parasta.
Niin, kaikenlaisia asioitahan sitä pitää itsessään hyväksyä ja oppia tulemaan niiden kanssa toimeen…
Terapeutti. <3 Ja kyllä, tämä oli hauska.