Tämän jälkeen otetaan jo suurempi harppaus kohti vakavampaa sarjakuvien harrastusluontoista pöytälaatikkopiirtämistä, sillä tämä on viimeinen A5-kokoon piirtämäni sarjakuva. Tämän jälkeen olen piirtänyt kaikki sarjakuvani vähintään aaneloselle.
Luentotaidetta tämäkin, piirretty lukion fysiikantunnin aikana, aikaa käytetty ehkä se puolitoista tuntia minkä kaksoistunti kesti (miinus se aika, jolloin kuuntelin opetusta tai tein jopa oikeita muistiinpanoja). Mitään sisältöähän tässä ei ole, ja se vähän mitä onkin on vain toistoa aiemmasta Pölynimurikauppiaasta. Pidän kuitenkin hänen traagisesta hahmostaan.
Jostain syystä äänitehosteet ovat tässä englanniksi. Hävettää.
Minäkin pidän tästä traagisesta hahmosta. Kuka tai mikä hän oikeastaan onkaan.
Miksei tässä (ja siinä edellisessä osassa) muka ole sisältöä? Minusta tässä on tavoitettu jotakin hyvin olennaista.
Siitä ensimmäisestä pölynimurikauppiaasta pidin vielä enemmän, juuri siksi, että mitään selittäviä äänitehosteita ei ollut. 😀