Tämä sarjakuva on henkilökohtaisen tussaushistoriani pohjanoteeraus. En ollut taas piirtänyt mitään noin puoleen vuoteen, ja napattuani kynän käteeni en osannut tehdä sillä en mitään. Piirsin liian hitaasti joten tussi ehti kuivua kynän terään ja jälki paakkuuntui ja muuttui epätasaiseksi. Joka ainoa kuva on tussattu joko huonosti tai surkeasti, ja vaikka sarjakuvan jälki juuri ja juuri onkin tässä pienessä nettikoossa lähes hyväksyttävissä, ei sitä silti voi antaa anteeksi.
Siitä huolimatta tuo ylärivin kolmas kuva on ihan hyvä. Ja teksti on ihan hauskaa, mikä on oikeastaan sääli, sillä nyt se hukkuu luokattomaan toteutukseen.
Unohdin muuten mainita tuon edellisen sarjakuvan kohdalla, että sen myötä siirryin taas kerran astetta suurempaan piirrustuskokoon. Siinä missä siihen asti olin aina rajannut aakolmoseni leveillä marginaaleilla B4-kokoon, nyt otin vihdoin koko paperin käyttööni. Tai totta kai siinä on puolentoista sentin marginaalit, mutta kuitenkin.
Positiivista tässä sarjakuvassa on aktiivinen taistelu omaa neuroosia vastaan.