Kuten odotettavissa oli, joulukalenterin loputtua sivuiltani loppuivat myös lukijat. Huokaus. No, kiitos puuttuneiden lukijoideni olen viikonlopun aikana saanut aika rauhassa kaataa sivujani ja liikutella elementtejä satunnaisesti edestakaisin ilman että kukaan on siitä enempää häiriintynyt.
Mutta teille kahdelle uskolliselle, jotka edelleen täällä käytte, jatketaan nyt pöytälaatikkoa eteenpäin kesältä 2005. Tämä on näitä naistutkimuksen opintojen innoittamia sarjakuvia, niin kuin hyvin suuri osa tuona vuonna piirtämistäni jutuista oli.
Tasa-arvoninja on piirretty Helsingissä veljen luona kyläillessä, mikä on poikkeuksellista, sillä yleensä piirtääkseni sarjakuvia minulla täytyy olla melko hallitut olosuhteet, eikä veljeni eikä hänen vaimonsa ole koskaan sijoittanut pöytiään minun neurooseitani ajatellen. Tyhmät ihmiset.
Sinänsä tämä sarjakuva on ongelmallinen, että Katvealueen universumissa tämän sarjakuvan takia pitäisi aina piirtää kaikkiin paneeleihin ninjoja ja jokihelmisimpukoita, mutta se on outoa jos niitä ei selitä joka ainoassa sarjakuvassa, mutta toisaalta niiden olemassaolon selittäminen veisi vähintään kaksi kuvaruutua eikä siihen yksinkertaisesti ole tilaa. Onneksi kuitenkin olen hyvä valehtelemaan itselleni, että haasteista on vain lisää iloa kirjoittajalle, vaikka se ilo ei lukijoille asti välittyisikään kuin sekavuutena.
Tervehdys.
Vaikka yleensä ottaen pyrinkin karttamaan “yliopistoväkeä” kuin espanjantautia, koen hengentuotteesi varsin onnistuneiksi. Piirrostyylisi on sopivan notkeahkoa, ilmeikästä ja ilmavaa, dialogi ottaa toimiakseen – kaiken kaikkiaan sinulla näyttää olevan sarjakuvan tekniikka ja lainalaisuudet aika mukavasti hallussa. Siis, valitut “työkalut ja kieli” ovat tarkoituksenmukaisia.
Tekstit (niiden susiparisuus sarjakuvien kanssa) ovat niin ikään yllättävänkin mielenkiintoisia, maltat tiivistää sanottavasi siedettävään mittaan, minkä ominaisuuden soisi leviävän yhteiskunnassamme nykyistä huomattavan laajemmallekin. Tiettyä lisäsyvyyttä ne tuovat, ja ovat kaikessa arkisuudessaankin luettavaksi koettavan arvoisia, eikä pelkkää blogihuminaa.
Hyvää jatkoa, inspi- ja perspiraation yhteispeliä ja muutakin myötämielistä!
(Tämän kommentin voit niin halutessasi käydä “kostamassa” kotisivuksi merkitsemässäni osoitteessa – murskapalautekin on tervetullutta, todennäköisesti myös täysin ansaittua)