Tämä sarjakuva on nyt vähän toista viikkoa myöhässä, sillä kesä on ollut täällä Oulussakin jo hyvän aikaa – mutta jumiuduin tekstin kanssa muutamaksi päiväksi, eikä projekti edistynyt. Irroitin alkuperäisen lopetuksen kokonaan toiseksi sarjakuvaideaksi, eli ehkä sekin joskus syntyy. Tosin niitä paperinnurkkiin ja tekstitiedostoihin ja muistivihkoihin kirjoitettuja sarjakuvaideoita on kymmeniä ellei satoja jo muutenkin, joten se saattaa unohtua massan joukkoon.
Niille, jotka eivät lorua muista, loru kuuluu: Kuu kiurusta kesähän, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Ja kevään ensimmäisestä käen kukunnasta voi laskea joko kuinka monen vuoden päästä pääsee naimisiin tai milloin tulee kuolemaan, ihan kumpi vain kuulostaa realistisemmalta.
Minä en ole kuullut käen kukuntaa kohta kolmeen vuoteen, joten en tule kuolemaan koskaan ja menen naimisiin joka vuosi myös takautuvasti – ja koti-ikkunasta on suora näköala tervapääskyn pesään, joten kesä on täällä.
(Kyllä, tervapääsky ei ole biologien mukaan pääsky, mutta ihan niin kuin vanha kansa olisi ollut biologeista kiinnostunut.)
