Tervetuloa Katvealueen helmikuun sarjakuvan pariin. Mies ja hänen yksinäisyytensä saa uuden sivun aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin helmikuun ajan — joskin mahdollisesti ainakin vähän lipsuen myös maaliskuun puolelle.
Olen usein leikitellyt kysymyksellä miksi ihmeessä maailmassa tehdään vain joulukalentereja. Miksi ainoastaan joulu on sellainen juhla, jota vietetään useampia viikkoja erilaisin tavoin, kun taas muut vuodenkierron juhlat ohitetaan päivässä tai parissa nopealla olankohautuksella? Ajattelin nyt sitten tehdä ystävänpäiväkalenterin: 14 sarjakuvaa valmistautuessamme ystävänpäivään. Tarina yksinäisestä miehestä ja hänen materialisoituneesta yksinäisyydestään.
Valitettavasti vain sitten masennuksen, migreenin ja flunssan epäpyhä kolminaisuus vähän sabotoivat suunnitelmiani, joten ystävänpäiväkalenterin sijaan tästä nyt tuleekin ystävänpäiväkuukauden sarjakuva. En ole saanut puskuria tarpeeksi pitkäksi, joten käytännössä joutuisin piirtämään yli puolet sarjakuvista julkaisua edeltävänä iltana, eikä minulla varsinaisesti ole halua tehdä ystävänpäiväkalenteristani yhtä stressaavaa kuin joulukalentereistani. Seitsemän sarjakuvaa viikossa on enemmän kuin mihin oikeasti kykenen, mutta kolme tuntuu riittävän pakottavalta, ja samalla mukavan leppoisalta määrältä.
Tässä on myös se etu, että nyt tarinan voi lopettaa ihan siihen mihin haluaa. Jos innostun, sivuja voi ihan hyvin olla yli neljätoista. Tai jos kyllästyn, voin ihan suosiolla lopettaa kahdentoista jälkeen, kun helmikuu loppuu. Saa nähdä.
Mutta seuraava sivu ilmestyy siis keskiviikkona.
