Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja. Otin pyöräni pihan parkista, ja lähdin taluttamaan sitä ruuhkaisen Hämeenkadun halki, koska minulla ei ollut kiire mihinkään. Kävelin sata metriä, käsiäni paleli, ja huomasin unohtaneeni hanskani kirjastoon. Käännyin takaisin ja hain ne, ne olivat siinä palautusautomaatin vieressä kuten oletinkin.
Otin pyöräni pihan parkista, ja lähdin taluttamaan sitä ruuhkaisen Hämeenkadun halki, koska minulla ei ollut kiire. Kun olin kulkenut kilometrin, ja pääsin rautatieaseman luo, ajattelin lähteä vihdoin polkemaan, kun pahimmat ihmismassat olivat jo jääneet taaksi, ja huomasin yhtäkkiä että olin jättänyt kypäräni siihen saman palautusautomaatin luo, siihen hanskojen viereen.
Aloin ärsyttää itseäni. Joten piirsin tällaisen sarjakuvan.
Sarjakuvien värittäminen tietokoneella ei sinänsä ole yhtään nopeampaa kuin vesiväreilläkään — ainoa ero on se, että koska väritän tussauksen päälle, musteen pitää antaa kuivua useampia tunteja, mieluummin yön yli, tai muuten se lähtee leviämään. Se johtuu ilmeisesti Tampereen vesijohtovedestä, koska koskaan aiemmin minulla ei ole tällaista ongelmaa ollut. Koska halusin kuitenkin sarjakuvan tänne ennen torstaiaamua, väritin sen nyt sitten koneella. Tekstin tein tietokoneella siksi, etten halunnut pitää koko kerrostaloa hereillä vonguttamalla vanhaa skanneriani puolen yön jälkeen.
