Kalevalan kertomukset ovat toistuneet Katvealueen historiassa jo aika useita kertoja, ja joka kerta niitä kirjoittaessani hämmästyn uudelleen ja uudelleen, kuinka härö kirja Kalevala onkaan. Se tietysti pitkälti johtuu siitä, että Elias Lönnrot on sitä kirjoittaessaan leikannut ja liimannut yhteen täysin satunnaisia runonpätkiä, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten eipä niistä kovin loogista kokonaisuutta voi odottaakaan syntyvän.
Tämä on visuaalisesti jatko-osa muutama vuosi sitten piirtämälleni sarjakuvalle, jossa Ilmarinen kynti kyisen pellon. Eli Ilmarinen on sama, mitä nyt kaljuuntunut, talo on sama, ja Pohjan eukko on samannäköinen. Ilmarisen persoonallisuus vain on vähän vaihtunut sarjakuvien välillä, mutta sitä se elämä ihmisille tekee. Tai sitten epäjohdonmukainen alkuteos, jossa ihmisten motivaatiot on täysin hatusta tempaistuja.
Hauskaa Kalevalanpäivää joka tapauksessa!
