Liikennesäännöt ovat vakuutusyhtiöitä varten. Noin muuten liikenteessä pärjää aika pitkälle ihan vain sillä ohjeella, että pyrkii olemaan satuttamatta ketään. Sen enempää muita kuin itseäänkään.
Muutama viikko sitten sosiaalisessa mediassa levisi jonkun Turun Sanomien toimittajan tekemä video, jossa hän oli kameralla kuvannut työmatkojaan ja näytti kaikki työmatkoillaan kohtaamansa “vaaratilanteet”, väittäen otsikossa että pyöräily Suomessa olisi hengenvaarallista leikkiä omalla terveydellä. Videon tekijä oli täysi idiootti jolta pitäisi ottaa polkupyörä äkkiä pois, sillä jokainen videolla näkynyt vaaratilanne oli yksinomaan hänen itsensä aiheuttama, lähinnä tilanteisiin täysin sopimattoman tilannenopeuden tähden. Jarrua hän ei ollut pyörästään löytänyt, sivuilleen tai taakseen hän ei katsellut koskaan, ja mikä pahinta, mies näytteli joka ainoalle muulle tienkäyttäjälle kovin mielellään aggressiivisia käsimerkkejä.
Mutta tämä video aika pitkälti palautti minulle uskoa suomalaisiin tienkäyttäjiin, sillä se tuomittiin aika yksimielisesti kaikkien pyöräilijöiden keskuudessa. Jopa Fillari-foorumilla, joka on siis Suomen fundamentalististen fillarifasistien nilityskerho, oman harrastepiirinsä oma homma-foorumi, suurin osa keskustelijoista piti videon pyöräilijää vaarana kaikille ihmisille.
Kaikki tietävät, että liikenteessä on enemmän kuin tarpeeksi “omista oikeuksistaan” kynsin hampain kiinnipitäviä idiootteja. Mutta tosiasia kuitenkin on, että jokaista kertaa kun kohtaan liikenteessä auton, joka tulee kolmion takaa päälle tai kääntyy kylkeeni suojatiellä, kohtaan sata autoilijaa, jotka antavat minulle tietä silloinkin kun ei pitäisi, ja jotka ystävällisesti väistävät silloinkin kun minä keskittymisen herpaantuessa teen virheen.
Etenkin kiitos sille autoilijalle, joka pari vuotta sitten jarrutti ja väisti minua kun toiseen pyöräilijään törmättyäni yhtäkkiä kaaduin keskelle autotietä.
