Pahantahtoinen aurinko katseli heitä häkistään. Se oli ehdottomasti heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista leppymätöntä inhoakin heitä kohtaan.

“Ette kyllä ole mitään velikultia te olennot”, se ajatteli.

Näin siis juhlistamme Tuntemattoman sotilaan ensijulkaisun 58-vuotispäivää! Onneksi olkoon, Tuntematon sotilas!

Piirtopöydän kynä ei ole sinänsä välttämätön, sillä se on minulla tärkeä lähinnä jälkitöissä, eli tietokoneella tehtävässä virheenkorjauksessa, kuvien järjestelyssä ja sijoittelussa, ja ennen kaikkea puhekuplien piirtämisessä. Nämä voi kyllä tehdä hiirelläkin, mutta se on kömpelöä, vaikeaa ja epämiellyttävää. Palaan kyllä joskus piirtämään tähänkin sarjakuvaan kunnolliset puhekuplat, mutta tulkittakoon niiden tämänhetkinen hiirellä piirretty huteruus jonkinlaiseksi metatason viittaukseksi sadististen jumalten julman suunnitelman osittaisesta onnistumisesta.

Uuden kynän on luvattu saapuvan postissa huomenna, joten loppukalenterin sarjakuvien kanssa ei pitäisi olla enää ongelmia.

Vatsatauti on nyt jatkunut viikon, ja tuntuu ettei se ole poistumassa vieläkään. Frederikin Tsingis Khan ja Titanic soivat päässäni ainoastaan tämän sarjakuvan kirjoittamisen ajan.

Pari kuukautta sitten kävin läpi sarjakuviani, kun mietin, että tuon tuossa oikeassa reunassa olevan ’25 uusinta’ -listan voisi vaihtaa ‘Kimmon omat 25 suosikkisarjakuvaa’ -listaksi. Muutos jäi ainakin toistaiseksi tekemättä, lähinnä sen vuoksi, että oman itsekriittisyyteni lävitse onnistuin löytämään koko sivustolta ainoastaan 12 hyvää sarjakuvaa. Mutta kaksi niistä oli ylitse muiden, ja toinen niistä hämmentävistä sarjakuvista, joka sai minut kysymään itseltäni “olenko minä tosiaan tehnyt tuon”, oli – kuten yhteydestä arvannette –
Sadistiset jumalat
. (Tai Bonus – Sadistiset jumalat, kuten se silloisen käytäntöni mukaan on nimetty.)

Totta kai hahmojen toisto himmentää originaalin loistoa, mutta siitä huolimatta en voi olla heihin palaamatta. Heitä on vain niin hauska kirjoittaa, ja he ovat myös visuaalisesti mielenkiintoisempia piirtää kuin suurin osa Katvealueen tylsistä pallopäistä. Tämä onkin nyt neljäs sarjakuva, jonka olen heistä piirtänyt, vaikkakin se kolmas on aikoinaan jäänyt tuohon syystä tai toisesta kesken jääneiden sarjakuvieni alati kasvavaan pinoon.