Yleensä kun feissarit tulevat minun luokseni ja kysyvät onko minulla aikaa keskustella pienistä, sodan jalkoihin joutuneista saimaannorpista joilta on viety ihmisoikeudet, minä vastaan heille, että kyllä minä ihan mielelläni juttelemaan jään, mutta se on heidän kannaltaan ajanhukkaa kun en minä mitään kuitenkaan maksa. Tai sitten maksan jo, jos kyseisen järjestön osalta satun niin tekemään. Hyvin harva on koskaan jäänyt juttelemaan.
Minusta se on ihan huijausta, että ensin luvataan että jutellaan ihmisoikeuksista, mutta sitten oikeasti halutaankin vain minun kuukausilahjoitusta. Tulisivat sanomaan, että hei, haluaisitko kuukausilahjoittajaksi meidän järjestölle, kun siitä kuitenkin on kyse — ja kaikki tietävät että siitä on kyse.
Sanon tämän siis lähinnä vitsinä, en oikeasti ärtyneenä. Minusta feissarit ovat ihan kivoja, enimmäkseen. Kyllä siellä aina joskus on joku päällekäyvän aggressiivinen ja syyllistämällä manipuloiva mätä omena, mutta enimmäkseen kohtaamiseni feissareiden kanssa ovat olleet ihan positiivisia. Tai ainakin harmittomia.
