Mietinpäs tuossa yhtenä päivänä, että taas kerran Katvealueen sarjakuva epäonnistuu Bechdelin testissä. Sarjakuvassa ei ole esiintynyt kahta naista, joilla olisi nimi, ja jotka puhuisivat keskenään jostain muusta kuin miehistä. Mutta sitten taas toisaalta, sarjakuvassa ei ole ylipäätään kahta hahmoa, jolla olisi nimi, joten Bechdelin testissä epäonnistuminen on jokseenkin väistämätöntä.
Mutta tietysti päähenkilöt ovat miehiä, ja jopa nuo yksittäiset tunteet kuvataan lähinnä maskuliinisina. Yksinäisyyden sukupuoli ei ole välttämättä selvä, vaikka ruumiinrakenne muistuttaakin lihavaa miestä, mutta syyllisyydellä on jopa parta. Eihän kenenkään sukupuolella ole sinänsä mitään merkitystä, ja tekstistä ei kai pitäisi muuttaa juuri sanaakaan jos kenen tahansa sukupuolen piirtäisikin yhtäkkiä vastakkaiseksi, mutta taas kerran minua häiritsee se, kuinka automaattisesti aina silloin, kun alan piirtämään säälittäviä luusereita, niistä tulee valkoisia heteromiehiä. Ehkä se on se sellainen nykyaikainen ajatus, että toiseudelle ei saisi nauraa, joten koen, etten saa pilkata kuin ainoastaan itseäni.
Pitäisi keskittyä paremmin näihin juttuihin, niin olisi hereillä jo suunnitteluvaiheessa eikä analysoisi työtään vasta sitten kun työ on lähes valmis.
