Tämä on ensimmäinen runoilijapoika-sarjakuva. Tai siis se ensimmäisenä kirjoitettu, piirrettynä kolmas. Katsoin joskus aikoinani Steve Martinin tähdittämän Roxannen, joka siis on uustulkinta Edmond Rostandin näytelmästä Cyrano de Bergerac, ja sen innoittamana keksin tällaisen pienen tarinan ihmisestä, joka on tympääntynyt siihen että häntä vain ison nenänsä vuoksi pidetään lahjakkaana runoilijana. Sitten vain kävi niin, että tykästyin kirjoittamaan huonoja runoja niin paljon, että runoilijapoika ehti tuottaa niitä jo muutamankin ennen kuin hän vihdoin pääsi kohtaamaan isonenäisen avustajansa.
Kuten päiväyksestä näkyy, sarjakuva on piirretty melko tarkkaan neljä vuotta sitten. Niin vähän aikaa, mutta tuntuu kolmeltatoista ikuisuudelta. Hassua.
