Sarjakuvan päättävä lainaus on Charles Dickensin Christmas Carolin toiseksi viimeinen kappale. Käännös on omani, koska netistä löytyi ainoastaan Waldemar Churbergin kääntämä versio, joka — no, sanotaanko näin, että murhatekoihin asti fanaattiseksi fennomaaniksi miehen suomen kielen taito oli aika umpisurkeaa. Se teksti on täysin lukukelvotonta.
Lainauksen tarkoitus on kuitenkin osoittaa, että itse alkuperäiskertomuksessa kuvaus siitä, miten ihmiset reagoivat Scroogen muutokseen on itse asiassa harvinaisen hyvin kuvattu. Kun teoksen nyt kursorisesti silmäilin lävitse, niin olin yllättynyt, kuinka toimiva sen lopetus on. Odotin sellaista hollywoodilaista loppua, jossa ihmisen sisäisestä muutoksesta seuraa se, että yhtäkkiä miestä aiemmin pelänneet pikkulapsetkin tulevat häntä iloisina halaamaan, mutta ei, kertomuksen ihmiset ovat vain tyytyväisen iloisia, tai ehkä vähän hämmentyneitä, nähdessään muutoksen — ja jotkut jopa nauravat.
Kuten minä tässä sarjakuvassani.
Neljä. Loppusuora alkaa. Varoitan kuitenkin jo etukäteen, että 22. päivän luukku tulee mitä todennäköisimmin ilmestymään vasta iltapäivällä neljän aikoihin. Teen parhaani, ettei näin kävisi, mutta joskus pelkkä paras ei vain riitä. Joka tapauksessa huominen tulee totutusti aamukuudelta.
