Itse asiassa viimeisen puolen vuoden ajan olen säännönmukaisesti pitänyt jääkaapissani suklaalevyjä, joita olen syönyt suurinpiirtein joulukalenteritahtiin, eli palan päivässä. Ehkä en ihan niin usein, mutta joka tapauksessa kaksi-kolme levyä kuukaudessa. Voisin varmaankin kirjoittaa kääreen päälle numeroita, ja sitten leikkiä että se on joulukalenteri. Ja sitten tammikalenteri, ja helmikalenteri, ja maaliskalenteri, ja niin edespäin.
Alkuperäissuunnitelmani mukaan tänään olisi ollut tarkoitus olla sarjakuva Korvatunturista, kansainvälisen vuorten päivän innoittamana, mutta en keksinyt yhtään mitään, mitä olisin voinut Korvatunturista sarjakuvallisesti kertoa. Ehkä suklaakalenterit ovat parempi aihe.
Mutta paljon onnea, vuoret!
Kolmetoista. Sitten voi pistää muovinaamarin päähän ja mennä kysymään naapurin lapsilta möreällä äänellä että onko täällä kilttejä lapsia. Kaikkina muina päivinä se olisi ehkä vähän oudohkoa, mutta jouluaattona se on ihan okei.
